Olin teinivuosinani ahkera kitaristi – en koskaan taitava, mutta harrastus oli mukava ja sosiaalinen. Myöhemmin tämä korvaantui valokuvaamisella. Ajattelin, että huono valokuvaaja rikkoo yhteiskuntarauhaa hienovaraisemmin kuin kitaranrenkuttaja. Kuinka ollakaan, vanha suola janottaa.

Kiinnostun toistuvasti asioista. Usein kiinnostus laantuu lähes yhtä nopeasti kuin syttyy, mutta aika ajoin asiat myös vakiintuvat. Elämässäni on useita eri harrastuksia, jotka toimivat syklisesti, ja sanotaanko vajaasta tusinasta eri harrastuksesta aktiivisena ovat 2-3. Valokuvaus on hyvä esimerkki: innostuin siitä kovin, ja homma paisui hetkellisesti jopa ammatiksi. Sittemmin ammatti vaihtui ja muut asiat valtasivat samaa tilaa, jolloin aktiivisin kuvaaminen jäi. Samalla olin tosin todistanut itselleni asian jota pidän tärkeänä: jos perehdyn ja panostan, niin voin kehittyä taitavaksi jossain asiassa.

New Game+

Aloittamisen vaikeus on koettu jo kertaalleen. Tällä kertaa pohjalla on sentään jotain, mutta tunne on silti suunnilleen kuin nollista aloittaessa.

Yksi asia helpottaa: viimeksi lopettaessa myin kaikki roippeet. Taustalla ei ole mitään turhaa sälää mitä “pitäisi” sovittaa uuden kanssa yhteen, vaan liikkeelle lähdetään täysin puhtaalta pöydältä sekä materiaalin että oppimissuunnitelman suhteen.

Suunnitelman silti vaatii kaksi asiaa:
1) Roippeet. Mikä on budjetti, mikä on käyttötarkoitus?
2) Treeni. Mikä on tavoite, millä askelmerkein?

Käden jatke

Aika, raha, laatu. Valitse 2. Perinteinen projektikolmio pitää paikkansa harrasteissakin, ja erottaa valintakriteereitä opiskeluvuosista: ennen aika oli lähes rajaton resurssi, ja rahaa säästääkseen ja laatua ylläpitääkseen sitä taipui mitä erikoisimpiin viritelmiin. Näin aikuisiällä “kun on rahaa ei ole aikaa; kun on aikaa ei ole rahaa” pitää hyvin paikkansa.

Oma tämän hetken preferenssini on panostaa laatuun. Erilaiset analogiset harrastukset aina filmivalokuvaamisesta vinyylilevyihin ovat tuoneet mukavaa tasapainoa muuten niin digitaaliselle ruuduntuijotuselämälle. Myös soittimen pitää olla itselleni muutakin kuin pelkkä äänenlähde: haluan tuntea tietyn käsityöläisyyden tuottaman virheettömyyden harrastuksen jatkeena. Soittimen pitää tuntua ja näyttää hyvältä; sen käyttäminen musiikkiin ei ole täysi itseisarvo, vaan harrastuksella on muitakin ulottuvuuksia.

Samalla käyttötarkoitus myös luo omat rajansa. En suinkaan haaveile soittavani täysille stadioneille, vaan puhtaasti omaksi ilokseni omassa kodissani. Säästöä siis syntyy itse äänentoistosta: en tarvitse vahvistinta, vaan halvempi multiefektipedaali tuottaa itselleni riittävän ja monipuolisen käyttöympäristön, joka sopii täysin omiin käyttötarkoituksiini. Jos säästän tonnin vahvistinasteesta ja eri efektipedaaleista, voin upottaa sen itse instrumenttiin.

Vanhentuneet rikokset

Aiemmin otin “omaksi iloksi soittamisen” hiukan liian kirjaimellisesti. Metodi oli yksinkertainen ja raaka: avaa itselleni mieluisan kappaleen tabulatuurit ja hakkaa päätä seinään kunnes tapahtuu edistystä. Tuloksena mukaan tarttuu erilaisia huonoja tapoja soittoteknisesti, sekä tietämättömyys musiikillisista peruselementeistä. Aikuisuus tuo ällöttävää vastuudentuntoa, joten tähän olisi tarkoitus kiinnittää enemmän huomiota.

Ensinnäkin, vaikka tarkoitus ei ole perehtyä musiikkiteoriaan määräänsä enempää, peruselementit menevät opetteluun: soinnut ja niiden osat, miten otelauta oikeasti toimii, skaalat ja niiden toimintaperiaatteet. Tämä on omalla tavallaan kiva ja helppo osuus, sillä pänttäys sujuu ilman soitintakin vaikkapa junassa istuessa.

Toisennakin, tiedostan jo nyt tiettyjä aiempia soittoteknisiä virheitäni. Olen ennakkoon kasannut läjän soittotekniikkaharjotteita, joita aktiivisesti toistelemalla pääsen toivon mukaan parempaan, helpompaan lopputulokseen. Epäilen kovin, että aiemmin olen taistellut itse kappaleen lisäksi myös itseäni ja huonoa tekniikkaani vastaan. Tähän liittyy myös suurempi panostus soitinergonomian ymmärtämiseen ja tavoitteluun, joka vaikuttaa myös itse soittimen valintaan pintaa syvemmältä.

Ostohousut jalkaan

Olen jo aloittanut perusteorian tutkiskelun, ja kuten mainittua, se on onnistunut suht pienellä vaivalla: itse soitin on pintapuolisesti ennestään tuttu, joten teoriatason liimaus siihen päälle sujuu varsin helposti.

Olen myös suunnitellut valmiiksi strategian oikean soittimen valinnalle. Tästä lisää tuonnempana. Tällä hetkellä pelkkä asian suunnittelukin on mukavaa ajanvietettä ja mieluisa osa uudelleen kipinöivää harrastusta.