En usko persoona-analyyseihin. Uskon kuitenkin erilaisiin luontaisiin rooleihin ja siihen, mitä eri valuuttoja osallistujat jakavat pääomastaan.

Erilaiset persoonien värikoodaukset ja Myer-Briggs-indikaattorit ovat olleet suosittuja eri yhteyksissä jossa henkilöt kohtaavat ja ovat tekemisissä, oli kyseessä sitten henkilökohtaiset ihmissuhteet, työpaikat, tai harrastukset. Niitä ja niiden käyttöä on kuitenkin myös ansaitusti kritisoitu. Emme ole mustavalkoisia, tai mitään muitakaan yksittäisiä värejä tai kirjainlyhenteitä.

Sen sijaan uskon, että voimme vaikuttaa yhteisöissä tai projekteissa eri valuutoilla eli erilaisilla tavoilla vaikuttaa. Käytännössä tämä on sitä perinteistä roolinjakoa: antaa Irman hoitaa talousjutut kun se on niissä haka, niin minä voin järkätä kevättapahtuman kun tiedän siitä. Pohjimmaisina syinä ovat omat taipumukset, mielenkiinnot, tai kokemus ja osaaminen. Sosiaalisesti nämä eri kontribuutiot voivat olla rinnaistettavissa erilaisiin valuuttoihin, joita harrastukseen sijoitetaan.

Tämä perustuu omaan pitkäaikaiseen toimintaani erilaisissa harrasteyhteisöissä, jotka pohjimmiltaan perustuvat yhteiseen tekemiseen. Lista ei ole kattava, mutta mielestäni kuvastaa erilaisia kontribuutioita yhteiseen harrastukseen.

Sosiaalinen valuutta

Yhteenkuuluvuus, energia, lähestyttävyys. Oli se sitten uusien ihmisten lämmin vastaanottaminen, yleisen positiivisen sävyn pitäminen, tai asioiden ja osallistumisen kannustaminen ja kiittäminen, on sosiaalinen valuutta täysin oleellista esimerkiksi uusien osallistujien jäänmurtamisessa.

Yhteisöt, joista puuttuu tämän käyttäjiä ovat sulkeutuneita, sisäänpäin lämpeneviä, eksklusiivisia. Kiinnostut harrastuksesta, ja osallistut paikallisen järjestön tapahtumaan. Paikan päällä porukka tuntuu viihtyvän keskenään, ja tunnet itsesi lähinnä häiriöksi.

Yhteisö, jossa on pelkästään tätä taas ei ole niinkään asiakeskeinen kollektiivi, vaan kasa selkääntaputtelijoita. Ensivaikutelmalla meininki on lämmin ja hyvä, mutta jossain kohtaa hiipii ajatus että pitäisikös tässä tehdä jotain; substanssi on unohtunut.

Episteeminen valuutta

Kokemus, asiantuntijuus. Kovat arvot ja taidot tuovat substanssia yhteisöön. Tämä löytyy useimmiten eri järjestöjen ja yritysten ytimestä: halutaan edistää tai olla hyviä asiassa X. Kovin tärkeää tämä ei välttämättä ole hiukan löyhemmissä yhteisöissä, kuten vaikkapa puhtaasti sosiaalisessa ja “kaverillisessa” ympäristössä toimivat kollektiivit.

Yhteisö, jossa puuttuu tätä valuuttaa voivat loistaa innostuksella, mutta eivät tarjoa konkreettista osaamista tai kehittävää lisäarvoa. Haluat osallistua vaikkapa bänditoimintaan, ja menet löytämäsi yhteisön seuraavana tapaamiseen. Meininki ja ennakkoasetelma ovat hyvät, kunnes lopulta ruvetaan hakkaamaan soittimia ilman minkäänlaista koheesiota. Haluaisit kehittyä bändisoittajana, mutta kukaan muu ei tunnu jakavan tavoitettasi; toiminta keskittyy enemmän fiilistelyyn kuin mihinkään objektiivisesti rakentavaan.

Yhteisö joka pyörii puhtaasti asiantuntijuudella on esoteerinen ja kylmä, kuin läjä alansa eksperttejä lukittuina syrjäiseen kammioon. Jos jokin aihe kiinnostaa niin epäilemättä saat siitä parasta ymmärrystä ja palautetta. Kunhan vain ensin onnistut löytämään tämän yhteisön ja siedät heidän jokseenkin luotaantyötävää esitystapaa.

Operationaalinen valuutta

Tekemisen meininki. Loppupeleissä sananhelinällä on vähän itseisarvoa, jos mitään ei saada aikaiseksi. Harrastepiireissä tämä on mielestäni ensisijaisen tärkeää: monet ovat kiinnostuneita kertomaan miten asioiden pitäisi tehdä ja miten olisi kiva tehdä tiettyjä juttuja, mutta harva tekee kun muut vasta suunnittelee. Vaikka esimerkiksi jossain harrasteyhteisössä olisi kirstut täynnä sosiaalista ja episteemistä valuuttaa – mukavia ja osaavia tyyppejä – ei siitä ole paljoa hyötyä jossei kukaan tiedä koko ryhmästä; joku on joskus tehnyt pienen ryhmän sosiaaliseen mediaan ja taputellut käsiään että homma hoidettu.

Mielestäni tämä on myös jotain joka ei välttämättä nojaudu esimerkiksi substanssiosaamiseen. Olen henkilökohtaisesti nähnyt kuinka harrastuksen sisällä suht tuoreet kasvot jaksavat innostuneesti puuhailla vaikkapa tapahtumia, joka vaatiikin täysin erilaisia taitoja. Mikäli harrastuksesta tai harrastajista ei tiedä yhtään mitään, saattavat erilaiset projektit ja tapahtumat mennä huti, joten muunlainen pääoma ympäriltä on aina tarvittua.

Syvät taskut

Suurimmalta osalta löytyy kaikenlaista kuvattua pääomaa – osaa enemmän, osaa vähemmän. Esimerkiksi suurimmassa osassa työpaikkoja löytyy tyyppi joka tietää aiheesta X kaiken, mutta hän tuntuu aina vähän ynseältä, joten esität hänelle kysymyksiä vasta kriittisessä pisteessä. Vastaavasti mieluummin kysyt toiselta tyypiltä, joka ehkä tietää hiukan vähemmän, mutta on aina kauhean kiva. Vastaavasti hän saattaa olla projekteissa hiukan turhauttava, sillä puhetta riittää enemmän kuin konkreettista tekemistä.