Meillä on puolisoni kanssa ollut tapana lukea iltasatuja. Viimeisin teos oli J.M. Barrien klassikko Peter Pan. Kevyeksi luulemani lastensatu paljastuikin varsin synkäksi tapaukseksi.

Peter Pan hahmona näyttäytyy paljon synkempänä kuin pelkkänä lapsuuden vapauden ja seikkailun symbolina. Peter ei ole vain huoleton poika, vaan julma ja arvaamaton johtaja, jonka ympärillä muut hahmot elävät pelon, ihailun ja alistumisen kaoottisessa sekoituksessa. Peter suhtautuu väkivaltaan sangen kevyesti ja vailla ymmärrystä tekojensa seurauksista. Tämä liittyy teoksen ajatukseen lasten itsekkyydestä, mutta Peterissä se kasvaa suorastaan hirviömäiseksi piirteeksi.

Kaukamaa itsessään ei ole aidosti vapaa maailma, vaan Peterin oman mielikuvituksen ja vallan jatke. Kaukamaa tuntuu hänen rakentamansa tai hänen kauttaan muotoutuva paikka, jossa muut lapset, merirosvot, ja kadonneet pojat joutuvat näyttelemään rooleja Peterin fantasiassa. En lähde saalistamaan kirjasta suoraa sitaattia, mutta muistelisin tähän rakenteeseen viitattavan itse teoksessakin. Etenkään kadonneet pojat eivät ole varsinaisesti vapaita luonnonlapsia, vaan Peterin tarinan pelinappuloita. He viihdyttävät häntä, tottelevat häntä ja elävät hänen sääntöjensä mukaan. Hyvä esimerkki tästä on “mielikuvitusruokailu”, jossa Peter päättää päivän aterian olevankin mielikuvitusruokaa, ja muut joutuvat larppaamaan mukana selvästi Peterin pelon alaisina.

Erityisen synkäksi tämän muodostaa kirjan lähtökohtainen tosiasia: Peter ei ainoastaan sieppaa lapsia, vaan saa heidät unohtamaan oman todellisuutensa. Kaikki lapset menettävät yhteyden ja muiston kotiinsa, perheeseensä ja aiempaan identiteettiinsä. Heidän vanha elämänsä hämärtyy, kunnes Kaukamaasta tulee heille ainoa todellisuus. Vankeus ei siis perustu kahleisiin, vaan Peterin luomaan lumoukseen.

Vain Wendy tuntuu taistelevan tätä vastaan. Hän pitää kiinni kodista, vanhemmista, ajasta, kasvamisesta ja paluun mahdollisuudesta. Hän sekä palvelee Peterin fantasiaa äitihahmona että uhkaa sitä. Wendy muistuttaa muita lapsia siitä, että Kaukamaa ei ole koko maailma, vaan jokaisella on oma historiansa ja todellisuutensa.

Kirjan loppukappaleet tekevät Peteristä entistä pelottavamman ja fantasiamaailman rajoja ylittävän. Kadonneet pojat kasvavat aikuisiksi ja siirtyvät eteenpäin, mutta Peter jää muuttumattomaksi, kuin ikuinen henkiolento. Kun Peter palaa myöhemmin Wendyn tyttären Janen ja tämän jälkeen Margaretin luo, hän ei enää vaikuta vain vaaralliselta lapselta vaan naisssukupolvelta toiselle periytyvältä kiroukselta. Hänestä tulee eräänlainen lapsenhahmoinen kummitus, joka saapuu aina uudelleen ikkunalle ja houkuttelee seuraavan Darlingin lapsen samaan kauniiseen ansaan.

Kauhu ei ole vain siinä, ettei Peter Pan kasva aikuiseksi. Kauhu on siinä, että kaikki muut kasvavat, muistavat ja kärsivät seurauksista. Peter unohtaa, säilyy muuttumattomana omassa fantasiassaan, ja palaa aina noutamaan uuden lapsen sen vangiksi.