Viimeksi kirjoitin bassoharrastuksen sivuraiteen mahdollisuudesta. Tuumasta toimeen.

Suuntasimme kaverini kanssa Helsingin soitinkaupoille yhdellä tarkoituksella: fiilistellä bassoja. Olin tapaani jo pidemmän aikaa kartoittanut vaihtoehtoja eri soittimista paperilla. Lähdinkin ensisijaisesti etsimään laadukasta, eurooppalaistekoista viisikielistä.

Levytukku

Ensimmäinen etappimme oli Levytukku. Kauppa myy (ja luultavasti maahantuo) lähinnä Ibanezin laitteita. Rämpyttelin myymälässä kahta eri soitinta. Kumpikaan niistä eivät omien puutteidensa vuoksi lähtenyt mukaan; myymälä muutoin oli varsin sympaattinen ja henkilökunta mukavaa sekä avuliasta.

Ibanez SR5505

Soitin näytti ja tuntui hienolta, kuten hintaluokassa odottaa sopii. Jo ensiaskelilla huomasin, että elektroniikassa on varmastikin jotain häikkää: surinan ääni oli melkoinen, ja balanssipotikka veti koko soittimen mykäksi tallamikin ääriasennossa. Vika vai ominaisuus, en tiedä – veikkaan edellistä. Nämähän ovat toki korjattavissa olevia asioita, mutta preemiotason instrumentissa ei pitäisi olla “korjattavissa olevia asioita”.

Ibanez SRMS725

En ollut aiemmin nostanut kouriini multiskaalainstrumenttia, joten tämä oli pienimuotoinen kokeilu. Tämä osa instrumentista toimi oikein hyvin, eikä saundissa ollut sinänsä mitään valitettavaa (eli selkeitä ongelmia kuten edellisessä). Sen sijaan joitain tyypillisiä laatuongelmia löytyi, kuten jotkin tavattoman pitkät ja terävät nauhanpäät. Väittäisin jonkun 15 tienoilla olleen nauhan tökkäävän otelaudasta ainakin puoli milliä ulos. Tyypillinen ongelma, mutta yli tonnin laitteessa en sellaista haluaisi nähdä, vaan etsin nimenomaan ongelmattomuutta.

Musamaailma

Siirryimme kohti Kruunuhakaa ja Musamaailmaa. Puoti myy mm. ESP:n ja Spectorin laitteita, ja lähtipä sieltä aiemmin oma kitaranikin mukaan. Myymälä itsessään on selvästi suurempi ja valoisampi kuin Levytukun, joka ei sinänsä ole niinkään hyvä tai huono asia kuin erilainen. Palvelu on käydessäni tuntunut varautuneen ystävälliseltä ja valppaalta; harrasteliikkeiden perustasoa. Harvoin näissä kaipaa niinkään myyjää kuin asiantuntijaa.

Spector NS Dimension HP 5

Katseeni kääntyi ensimmäisenä multiskaalalaitteisiin. Vaikutelma oli suunnilleen sitä mitä hain: kaikki oli “ihan jees”, mikään ei suoranaisesti haitannut. Yleisesti ottaen etsin juuri tällaista tietynlaista mitäänsanomattomuutta, koska silloin mikään ei ole huonosti; en usko minkään tuottavan varsinaista “wau”-efektiä. Korealaista tekoa olevissa keskisarjan vermeissä rakenne tuntui varsin kelvolta. En tosin erityisesti tykkää kiiltolakatuista kauloista, vaikkei ne suuresti ärsytäkään. Olin jo vertailemassa valkoista ja violettia värillisesti, kunnes päädyin hipelöimään muita telineessä olevia vermeitä. “Kokeile ny ku täällä ollaan”, kaverini kehoitti.

Spector NS Pulse

Tähän nelikieliseen laitteeseen minut veti ensimmäisenä rungon hieno ja luonnonläheinen hiekkapuhallettu viimeistely. Käsittelyn seurauksena puun uurteet ovat fyysisesti uurrettuja runkoon. Ensimmäisenä Pulsen telineestä nostaessa huomasin kuinka tavattoman kevyt se oli aiempiin verrattuna. Kaula ja nauhat olivat hyvin viimeisteltyjä, eikä elektroniikasta kuulunut suurempia häröjä (vaikka kyseinen TonePump Jr. -etuaste ilmeisesti jakaakin mielipiteitä). Kaulan lakkauksessa tuntuu muutamia kohonneita rosoja, mutta häiriöksi ne eivät soittaessa ole. Speksillisesti soittimessa oli enemmän eroavaisuuksia kuin yhtäläisyyksiä siihen mitä alkujaan lähin hakemaan. Se kuitenkin tuntui heti näpeissä selkeästi sopivimmalta laitteelta, ja kaiken kukkuraksi hintalappu oli kokeiltujen huokeimmasta päästä. En lähtenyt tappelemaan vaistojani vastaan, vaan Pulse lähti mukaani.

Työn touhuun

Kirjoitushetkellä viitisen päivää myöhemmin olen tyytyväinen. Soitin on tuntunut ja kuulostanut hyvältä. Saundin ruuvaaminen on ollut bassossa yllättävän nyanssikasta verrattuna kitaraan, mutta lopulta löytäessäni hyvän lähtökohdan (Ampeg SVT-CL -NAMin Darkglass-versiot sekä Ampeg SVT 8×10 -IR:t) soittamisen ilo löytyy entistä paremmin. Treenimateriaalista ei ole puutetta: kitaran kanssa biisivalikoima karsiutuu paljon vahvemmin, kun taas bassolla tulee mielellään soitettua tavaraa laajemmalla skaalalla (no pun intended).

Tähän asti viikko on kulunut perustekniikkaa ihmetellessä, sekä keskittyessä siihen mitä soittessa oikeasti pitäisi kuunnella; aivot on käännettävä hiukan eri asentoon kuin kitaran kanssa. Alkuvaiheen pääasia itselleni on sopivan instrumentin ja saundin löytyminen, loppu on pelkkää treeniä. Onneksi nyt seuraa parin päivän tauko, jotta oikea etu- ja keskisormi pääsisivät parantumaan alkaneesta rääkistä.