Takaisin perusteisiin: “extreme metal” niputtaa yhteen black, death, ja thrash metalin kaltaisia de facto alagenrejä. Yhteistä on äänellisten, verbaalisten, tai visuaalisten rajojen haastaminen ja rikkominen.

Kattokäsite on itsessään löyhä, mutta kontekstualisoinnin kannalta mielekäs: sitä on helppo käyttää esimerkiksi neurotieteissä [1], musiikintutkimuksessa [2], sukupuolentutkimuksessa [3], tai luonnollisesti itse alakulttuurin merkitystä tutkiessa [4].

Sisältövaroitus

Käsittelen sekä sensorisia että temaattisia äärimmäisyyksiä. Tämän myötä mukaan tulee väistämättä kontsaa joka ei sovi tietyille yksilöille, tai oikeastaan kenellekään.

Minkäänlainen tyhjentävä listaus lienee kuolleena syntynyt ajatus. Siksi päädynkin kategorisesti sanomaan, että käsiteltävät teokset ja yhtyeet ovat äärimmäisiä

1. äänellisesti (voima, nopeus, disonanssi, taajuudet, dynamiikka…), tai
2. temaattisesti (kuolema, väkivalta, itsetuhoisuus, mielenterveyden ongelmat, päihteet, ideologiat, uskonto).

Tarkoitus on analysoida, ei promotoida.

Nopea läpileikkaus

“Extreme metal”-kattokäsite sisältää hyväksytysti neljä pääasiallista genreä [5]:

1. Black metal
2. Death metal
3. Doom metal
4. Thrash metal

Koska eri metallimusiikin alagenrejen taksonomia on yrityksistä [6] huolimatta parhaimmillaan massiivinen ja pahimmillaan pohjaton fuusioiden ja vaikutteiden suo, lienee hedelmällisintä keskittyä juuri näihin neljään mukavan laveaan kaistaan.

Jokaisella genrellä on oma historiansa ja tapahtumansa, jotka ovat muokanneet musiikkia ja artisteja ajan halki. Tarkoitukseni ei ole perehtyä tähän syvemmällä tasolla kuin tarpeen, vaan analysoida genrejä “äärimmäisyyden” linssin kautta varsin subjektiivisesti.

Esimerkkeinä linkatut kappaleet edustavat mielestäni riittävällä tarkkuudella genren oleellisia elementtejä. Samoin kuvailut ovat jokseenkin kaavamaisia havaintoja genreistä: luonnollisesti saman katon alle mahtuu monenlaista vipeltäjää.

Black metal

Soonisuus

• Diskanttivoittoisuus, usein matalan ja raa’an tuotannon tuomat äänenlaadulliset epäpuhtaudet tehokeinona.
• Tremolokitaravoittoisuus, melodian katkonaisuus ja disonanssi, särö, blast beat.
• Korkea, raastava & kirkuva laulutyyli.
• Tehokeinoina kirkonkellot, ritualistiset messuamiset.

Temaattisuus

• Lyriikoissa vastakulttuurilliset ja jopa ääri-ideologiset aiheet: satanismi, misantropia, nationalismi, natsismi.
• Kansitaiteessa satanistiset aiheet, okkultismi, keskiaikafantasia, mustavalkoinen lo-fi.
• Esiintymisissä ihmisyyden peittäminen (corpse paint, pseudonyymit), simuloidut ristiinnaulitsemiset, rituaalistinen okkultismi, tekoveri, BDSM.
• Yhteiskunnallisesti herättänyt moraalipaniikkia sekä saatanallisella ulostulolla, että moraalinen assosiaatio tosielämän rikoksiin (henkirikokset [7][8], tuhopoltot [9][10].

Musiikki ei itsessään synnytä rikoksia, mutta eräänlaiset kirkonvastaisella tai saatananpalvonnallisella motiivilla tehdyt rikokset ovat mielestäni perusteltavasti niputettavissa tähän kontekstiin.

Death metal

Soonisuus

• Matalavireisyys, tavallisesti keskitaajuuksista karsittu korkea särö.
• Ajoittain monimutkaiset ja tekniset kitarakuviot, palm muten raskas hyödyntäminen. Kromaattiset hyvin nopeat juoksut.
• Matala, koriseva laulutyyli. Laulun rytmittäinen käyttö.
• Tehokeinona esimerkiksi kauhuelokuvien äänimaailman samplaus.

Temaattisuus

• Lyriikoissa korostettu väkivalta ja anatomisuus, eritoten kauhu- ja lääketiedekontekstissa: kuolema, väkivalta, mätääntyminen, kannibalismi, (sarja)murhaajat, ruumiinavaukset ja muu patologinen sanasto, psykologiset äärimmäisyydet kuten mania, sadismi, psykoosit.
• Kansitaiteessa äärimmäinen fantasiaväkivalta, sota, okkultismi ennemmin visuaalisena kuin vakaumuksellisena elementtinä.
• Esiintymisissä ennemmin esiintymisintensiteetti kuin teatraalisuus, tekninen suorittaminen.
• Yhteiskunnallisesti herättänyt moraalipaniikkia (mikäpä ei) ääriväkivaltaisilla lyriikoilla ja visuaalisilla elementeillä, kuten kansitaiteella [11].

Siinä missä black metal voi olla tapauskohtaisesti jopa varsin vakaumuksellista, death metal noudattaa perinteisesti tarkemmin fantasian ja taiteen suuntaviivoja.

Doom metal

Soonisuus

• Hidastempoisuus korostaen tukahduttavaa ilmapiiriä.
• Matalavireisyys, venytetyt soinnut.
• Hitaat, staattiset, laahaavat rakenteet.
• Negatiivisen tilan käyttö.
• Vaihteleva laulutyyli riippuen musiikkirakenteista ja teemoista.
• Tehokeinona esimerkiksi kirkonkellot ja muu surumielinen ambienssi.

Temaattisuus

• Lyriikoissa masennus, suru, menetys. Alakulon käyttö päänarratiivina. Pimeyden ja kuoleman käyttö viitekehyksenä ennemmin kuin pääteemana. Kosminen päämäärättömyys, nihilismi.
• Kansitaiteessa autius, haudat, rauniot, haaleus ja monokromaattisuus, klassinen/romanttinen taide.
• Esiintymisissä vahva savun ja valaistuksen (kynttilät) teatraalinen käyttö tunnelman luomiseksi, vähäeleisyys.
• Yhteiskunnallisesti verrattaen näkymätön.

Äärimmäisyys ei aina ole “lisää kaikkea kauheaa”, vaan vahvan affektin luontia hienovaraisemmin keinoin. Mielestäni doom metal luo erinomaisen kontrastin kahteen aiempaan sen suhteen mitä “äärimmäinen” voi tarkoittaa ja toimii vankkana aasinsiltana myöhempiin kirjoituksiini.

Thrash metal

Soonisuus

• Korkeatempoisuus, nimenmukainen “mättö”.
• Nopeat riffit, hallitumpi bassorummun käyttö.
• Vaihteleva laulutyyli, usein koko yhtyeen huutamat lauseet kertosäkeiden lomassa.
• Tiiviit kappalerakenteet.
• Negatiivisen tilan käyttö.
• Tehokeinona esimerkiksi sotaelokuvien tai uutislähetysten äänet.

Temaattisuus

• Lyriikoissa sota, historia, poliittinen kritiikki, kapinointi, yhteiskunnallinen ahdistus, joskus myös kauhukuvasto kuten zombiet.
• Kansitaiteessa sota ja aseet, maailmanloppu, poliittiset ja yhteiskunnalliset aiheet, alkoholi, bilettäminen, paranoia.
• Esiintymisissä energisyys, farkkurotsit.
• Yhteiskunnallisesti kenties valtavirtaistunein Metallican kaltaisten yhtyeiden kautta. Kapinallisessa “fight the power”-henkisyydessään varsin provosoiva.

Soonisesti thrash metal luottaa jatkuvaan nopeuteen ja taukoamattomaan suuren amplitudin toimitukseen. Temaattisesti se luottaa doom metalin ahdistuksen kuvailun tavoin realistisempaan pahuuteen, kuten sotaan ja yhteiskunnalliseen sortoon.

Rajat auki!

Äärimmäisyyksiä ei ihanteellisesti käytetä äärimmäisyyden vuoksi. Suru ja menetys ovat yleismaailmallisia ilmiöitä, jolloin niiden keinoin saadaan luotua vahvemmin affekti taiteen keinoin. Samalla sekä niiden että muiden tunteita ja mielipiteitä herättävien aiheiden käsittely on usein yhteiskunnallisesti ja henkilökohtaisesti tärkeämpää kuin leivän voitelun tai lattian lakaisemisen. Samalla tässä kuvailemani genret ovat varsin eksplisiittisiä äärimmäisyyksiensä kuvailussa, eikä niitä ole koskaan tarkoitettu kamppailemaan valtavirtasuosiosta.

Nyt kun “äärimetalli” on jossain määrin avattu, voin siirtyä hieman abstraktimpaan harjoitteeseen. Seuraavassa sarjan tekstissä (koska se tuleekaan) aion miettiä “äärimusiikin” mahdollisia määritteitä ja esimerkkejä.

Lähteet & viittaukset

[1] Sharman, L. and Dingle, G.A., 2015. Extreme metal music and anger processing. Frontiers in human neuroscience, 9, p.272.

[2] Smialek, E., Depalle, P. and Brackett, D., 2012, September. A spectrographic analysis of vocal techniques in extreme metal for musicological analysis. In ICMC.

[3] Rogers, A.S. and Deflem, M., 2021. Doing Gender in Heavy Metal. Anthem Press.

[4] Unger, M., 2016. Sound, symbol, sociality: The aesthetic experience of extreme metal music. Springer.

[5] Kahn-Harris, K., 2006. Extreme metal: Music and culture on the edge. Berg.

[6] Dunn, S., 2011. Metal Evolution. VH1 Classic.

[7] Wikipedia contributors, 2025. Keillers Park murder. Wikipedia. Saatavilla: https://en.wikipedia.org/wiki/Keillers_Park_murder

[8] Yle, 1999. Paloittelusurmasta kolmelle murhasyytteet. Yle Uutiset, 17.3. Saatavilla: https://yle.fi/a/3-5128368

[9] Williamson, J., 2024. From ashes to glory: The story of Fantoft Stave Church. The Viking Herald, 12.6. Saatavilla: https://thevikingherald.com/article/fantoft-stave-church-rising-from-the-ashes/940

[10] STT, 2006. Viha Porvoon kirkonpolton motiivina. Kaleva, 28.8. Saatavilla: https://www.kaleva.fi/viha-porvoon-kirkonpolton-motiivina/1988490

[11] Blabbermouth.net, 2009. CANNIBAL CORPSE Bassist Talks Censorship. Blabbermouth.net, 21.1. Saatavilla: https://blabbermouth.net/news/cannibal-corpse-bassist-talks-censorship